crowdpleaser.

Eilen palkittiin puolen vuoden hirmuinen uurastus ensi-iltatilaisuudessa Tampereella ja siskoni oli tehnyt minulle maailman parhaimman juhlakampauksen. Ikuisena ponnarinkäyttäjänä hiukseni ovat aina takussa ja jättimäisillä ilmakuopilla, mutta sisko kampasi maltillisesti hiuksiani vuosikaudet, kiepsautti siistin poninhännän ja piilotti vielä ponnarin niin, että omat hiukseni muodostivat sen varsinaisen lenkin. Mitään muuta uutta cocktailasussani ei ollut kuin H&M:n tuliterä, seinään loistavasti sulautuva bleiseri, jonka kaveriksi pistin pakon sanelemana mustaa, oranssia ja konjakinruskeaa.

it has to be black.

pics from justjared.com and instyle.com

closet check.

Tiedättekö mikä on varma merkki siitä, että postaustahti on päässyt matelemaan pahemman kerran? Se, ettei muista enää bloginsa salasanaa. Eipä kauhean eriskummallista minulta, joka herää joka ikinen aamu miettimään missä kummassa taas onkaan. Odotan vain, koska tämä jatkuva, stressin täyttämä kiertolaiselämä oikein vetää loppuhenkosensa ja millainen ihminen olen sen jälkeen. Iiks. Nämä vaatekaappikuvat ovat vanhempieni luota Espoosta. Olen taas rahdannut sinne rakkaimmat aarteeni lopputyön kuvaamisen ajaksi. Tällä hetkellä nämä aivan samaiset vaatteet ja kengät ovat kuitenkin pienissä matkalaukuissa, välillä kylmettymässä autossa, välillä lämmittelemässä jonkun muun nurkissa. Pienellä tihrustamisella voitte bongata kuvista juttuja, joita ette ole koskaan aikaisemmin täällä nähneet. Niinpä. Siitäkin tietää, että on laiminlyönyt blogiaan.

you are golden.

pics from justjared.com

Jessica Alba ja goldengloben herttaisin look.

3.1 phillip lim.

pics from elle.com

Etsi jotain vaalean liilaa, jotain vaaleanpunaista, jotain mintunvihreää - jotain, jossa on vain häivähdys väriä. Nimittäin kaikki Chanelista Calvin Kleiniin, Louis Vuittonista Givenchyyn ja Versacesta Vera Wangiin  työntävät meidät keväällä pää edellä pastelliseokseen, josta selviää vain valkoisilla ja mustilla yksityiskohdilla, läpinäkyvillä kengillä sekä korviahuumaavalla rohkeudella.

pastpresents.

Ennen kuin kuukausi joulusta tulee täyteen, kiiruhdan nopeasti vilauttamaan muutamia joululahjojani. Lahjani muistuttivat suurimmalta osin setelinkuvia, mutta joukkoon oli kauhottu isolla kädellä ihania kauneudenhoitotuotteita shampoista puuteripaperiin ja marseille-saippuaan. Huijasin koosteessa hieman ujutettuani joukkoon Mitä naisen tulee tietää tyylistä -kirjan, jonka oikeasti piilotin äidin ostoskoriin viikko sitten. 3,90e ei ollut siitä kamalan paha hinta ja vaikka kirja pursuaa itsestäänselvyyksiä, olin jo ehtinyt unohtaa muutamat niistä. Myöskään Nokian E5-kännykkä ei laukannut luokseni aattona, vaan marssi portaille muutama päivä sitten. Esitti sitä ennen niin kovasti loppuunmyytyä, että! Vielä yksi lahja minun on käytävä itselleni etsimässä, nimittäin Canonin f/1.4 50mm putki. Jospa sitten henkilökuvani nousisivat aivan uudelle tasolle.

onemoreolsen.

pics from justjared.com

Olsenin kaksosten 22-vuotiaalla pikkusiskolla Elizabethilla ei varmastikaan ole helppoa. Kaksosten pettämätön trendivainu, vuosien style icon-leima ja kukoistava muotibisnes heittävät pakosti nuorimmaisenkin niskaan hirveästi paineita ja odotuksia. Ei, Elizabeth ei näytä aina siltä kuin olisi juuri noussut sängystä ja kiskonut puoliunessa XXXXXL-koon vaatteet niskaan. Hän ei ole 150-senttiä pitkä eikä hän näytä kolttunsa sisään kutistuneelta mummolta kuten siskonsa joskus. Elokuva-alalla lupaavasti omaa pesäänsä rakentavalla Elizabethilla on ihastuttava, omaperäinen tyyli, jonka parasta antia ovat ehdottomasti rohkeat värit, yksinkertaisuus ja nuorekas klassisuus. Huteja nuori nainen on kuitenkin ampunut enemmän kuin osumia, mutta minulla on silti vahva luottamus häneen. The world needs one more Olsen.

sportyspice.

Nyt ei saa sitten nauraa. Tiistaina ostin läjäpäin uusia urheiluvaatteita (välineurheilija kun olen) ja shoppausreissun päätteeksi koukkasin Esport Fitness Centerin kautta ja hommasin itselleni jäsenyyden. Eilen olin zumbassa, tänään puolitoista tuntia kuntosalilla. Huomenna tanssitunneille ja ehkäkenties bodybalanceen. Niinpä, mitä *****a? Kyseessä ei ole mikään uudenvuodenlupaus. Ei mikään veto eikä mikään itseinhon korkein piikki. Olen nimittäin vain aina ollut vähän sellainen, että jos saan jotain päähäni, niin se on sitten hellurei. Hurahdan ihan täysillä, mutta toisaalta, olen myös nopea kyllästymään. Kuntosalijäsenyyden hankkiminen on kuitenkin ollut pieni kasvun paikka. Olen aina vierastanut kuntosaleja (vaikka olen löytänyt niistä itseni kerran jos toisenkin) ja mikä pahinta, inhonnut sydämeni pohjasta ryhmäliikuntatunteja. Zumba oli kuitenkin ihan hirvittävän hauskaa, musiikki mahtavaa ja yleinen tunnelma rennon letkeä. En ole tuntenut itseäni koskaan aiemmin niin naurettavaksi ja hävennyt itseäni niin suuresti, mutta ei se kuulkaas mittään, ensi viikolla taas uudestaan.

alexa chung for veromoda.

welcome back bright colors.

pics from justjared.com and instyle.com

Viikon sisään on nähty nyt niin tuhti paketti kirkkaita värejä, että tekee mieli ottaa varaslähtö kesävaatekasoille. Muutenkin vislaan juuri näiden värien perään - kevätkesä2012 pastellisävyt kun toimivat vain harvalla.

best of NAP

Net-a-porter.comin suurkuluttajana olen oppinut tunnistamaan oman tyylini parhaiten saitin outfit-kuvista. Valinnanvaraa on valtavasti ja tyylejä löytyy laidasta laitaan, mutta silti, jollain ihmeen kaupalla, pystyt bongaamaan joukosta juuri niitä sinunnäköisiäsi asukokonaisuuksia. (Näihin kollaaseihin yritti monta muutakin ihanuutta, mutta pieni resoluutio onnistui valitettavasti jarruttelemaan niiden kohdalla merkittävästi.) Mutta pointtini piileekin siinä, että mikä yhdistää näitä asuja? Mikä on se minun signature styleni? Tiesin jo ennestään, että suosin mustia alaosia, rakastan neuletakkeja ja kauluspaitoja sekä kirkkaita värejä. Mutta pienellä visiitillä NAPissa yllätyin siitä, kuinka kovasti ilkikurinen leopardikuosi, metallivärit, glitter ja yksinkertaiset bleiserit koettivat kiivetä suosikeiksini. Ehkä kenties pieniä totuuksia itsestäni, joita olen yrittänyt peitellä ja piilotella. Klikkaatkaa kuitenkin ihmeessä tienne net-a-porterin asukokonaisuuksille ja yllättykää. Tästä tuli minun uusi harrastukseni(;

drive angry.

Katselin eilen Drive Angry-leffaa ja vaikka olenkin alkanut pitää action-leffoista, tämän pätkän katseluun oli loppujen lopuksi aivan uusi syy. Nimittäin oikein tuijottamalla tuijotin ihastuttavan naispääosan Amber Heardin asukokonaisuuksia. Ah, mikä look! Jos saisin kiskoa päälleni yhden stailin, jota salaa sisimmissäni haluaisin niiiiin kovasti olla, se olisi tämä. Valitettavasti tällaisella mamoiluluonteella moista lookia ja Heardin hahmon hardassbitch-asennetta ei vedetä kunnialla kotiin enkä varmasti koskaan saa karsittua kasaan noin täydellistä tukkaa. Siksipä meillä on liikkuvaa kuvaa, elokuvia, joihin samaistua ja ihastua. Sen yhden puolitoistatuntisen ajan minä olen niin hän.

steal the inspiration.

'

Törmäsin sattumalta LIVin Jennifer Lopez-dokkarin yhteydessä kuvaan, jonka olin jo ehtinyt unohtaa. Nimittäin Lopetskin This is me...then-albumin kansikuvaan, joka vuonna 2002 oli maailman suurin inspiraationlähteeni. Silloin 12-vuotias Linda ajatteli, että tältä naisen kuuluu näyttää, näin pukeutua ja näin suloisesti hymyillä. 10 vuoden jälkeenkin kansikuva on yksi suosikeistani.  Pienellä googletusreissulla löysin läjäpäin muitakin inspistä jakavia levyjen kansikuvia, postereita ja fanien kyhäilemiä, vaihtoehtoisia covereita. Niissä kaikissa on jotain hirveän tyylikästä, nostalgista tai kaunista. Ennen kaikkea - jotain kopioimisen arvoista.

something dotty.

take it to the top.

pics from style.com and fashiongonerogue.com

dree it is.

Kun Dree Hemingway, yksi suosikkimalleistani, tähdittää H&M:n kevätkesä2012-mallistoa, nettishoppailua on aivan mahdoton vastustaa. Klikkasin ostoskoriin kamalat määrät tavaraa niin naisten uutuuksista kuin Homen uutuuksista. Niin, eihän minulla reiluun puoleen vuoteen edes tule olemaan omaa asuntoa mihin niitä sohvatyynyjä ja pöytäkoristeita tunkisi. Ja juuri kun olin tehnyt itselleni lupauksen, että satsaan laatuun ja vältän ketjuliikkeiden halpisriepuja. Hyvähyvä, olen niin ylpeä.

year2011.

Kävin muaailmalla, sain ainakin yhden uuden sydänystävän ja viisi onnelliseniloista uutta kaveria, käytin omaisuuden Célinen laukkuun, työskentelin avustajasopimuksella kahdessa eri paikallislehdessä ja pääsin piipahtamaan sellaisissa paikoissa ja sellaisten ihmisten kanssa, etten olisi ikinä uskonut nauttivani siitä kaikesta niin suuresti. Muutin pois armaasta opiskelukaupungistani ja saavutin opiskeluissani sen pisteen, jolloin voin vain voivotella, että aiai, lopputyö vielä tekemättä. Otin askeleen kohti luonnollistumista ja aloitin operaatio-Jennifer-Aniston-hiukset-ennen-kesää. Tulin tädiksi ja lavastin pojan syylliseksi hupeneviin popcorneihin ja salakavaliin pilapuheluihin.

Aivan ihanaa ja menestyksen tahdittamaa uutta vuotta mahtaville lukijoilleni! Linda kiittää ja kumartaa!

away from here.

Vuodenvaihteessa minuun iskee aina epätoivoinen matkakuume. Listaan maat ja kaupungit joissa haluan tulevan vuoden aikana käydä ja loppuvuodesta sitten vakoilen, toteutuiko listastani edes puolet. Vuonna 2011 tein viisi ulkomaanmatkaa, vuonna 2012 aion tehdä yhtä paljon, ehkä jopa enemmänkin. Jostain syystä nämä 6 kohdetta kummittelevat mielessäni ja mukaan saa aina ilmoittautua;)

ANTWERPEN

Belgian Antwerpen singahti listani kärkeen Amsterdamin reissun jälkeen kun aloin pohtia miten voisin taas yhdistää hollantilaisen ystäväperheen luona vierailun ja jonkun uuden, tutkimattoman kaupungin. Taide, timantit ja tyyli kulminoituvat Antwerpeniin ihastuttavalla tavalla ja haikailen kovasti myös belgialaisen laatusuklaan sekä COSia ja Forever21a pursuilevian shoppailukatujen perään.

BERLIINI

Nopean viikonloppupiipahduksen ajattelin tehdä tensi vuonna Berliiniin. Olen kuullut kaupungista pelkkää hyvää ja tuntuu, että olen jäänyt todella paljosta paitsi kun koipeni eivät ole vielä koskaan sinne osoittaneet.

RANTALOMA ihan minne tahansa

Lopputalvesta suuntaan hermolomalle etelän lämpöön. Paikalla ei ole mitään väliä, aion kuitenkin vain nukkua auringossa koko ajan. Haaveenani on napata päivän varoitusajalla äkkilähtö ja lojua vailla ajatusta viikon tai pari.

TUKHOLMA

Vaikka inhoankin laivaristeilyjä enkä ihan hirveästi perusta ruotsalaisista, viime kerrasta on kulunut silti aivan liikaa aikaa. Ja kuka tietää, ehkä viisi kuusi vuotta on auttanut muuttamaan käsitykseni kaupungista.

PARIISI

Sitten kun olen rämpinyt lopputyöni läpi ja saanut plakkariini ihkaoikean tutkinnon, suuntaan Pariisiin. Siellä odottaakin hurja valinnan vaikeus: Balenciaga vai Chanel?

out of electricity.

Näin tyhmältä näyttää sen jälkeen kun on viettänyt puolitoista vuorokautta ilman sähköä, peseytynyt ties koska, meikannut ja pukeutunut pimeässä. Aivan älytöntä huomata, ettei sitä keksi oikein mitään järkevää tekemistä kun totaalinen pimeys iskee. Vähän pelailtiin korttia, syötiin kylmiä ruokia ja tuijoteltiin toisiamme kynttilöiden valossa. Ihan hauskaa, mutta kun samaan uhkasi kulua vielä toinenkin ilta, olin jo hyppäämässä epätoivoon. Eipä siinä auttanut kun lähteä sähköpakolaisiksi Pohjanmaalle ja matkalla bongailla tielle repsahtaneita puita, vahingoittuneita piharakennuksia ja maatalon isäntiä, jotka ottavat sahan käteen ja kiipeävät itse puhelintolppaan katkomaan kuusia. Mutta pimeydestä pimentoon - netittömyyden, joulukiireiden ja juuri joulun alla tapahtuneen muuton takia en edes ehtinyt toitottaa täällä teille kaikille oikein ihanaa joulua!! Postaustahtiini en uskalla luvata sen kummempia muutoksia, sillä en edes tiedä missä aion viettää seuraavat viikkoni. Pakolaisteemalla siis jatketaan(:

colored.parka.

Nämä Jil Sanderin värikkäät parkatakit ovat aivan ihania, voisin ottaa ne kaikki! Mutta kertokaa, milloin vettä hylkivät pusakat ovat alkaneet maksaa 1090 euroa?